Tsemppi, väsymys ja tukeminen

Treenaaminen tuntuu joskus puuduttavalta. Etenkin talviaikana on houkuttelevaa jäädä kotiin makaamaan ja siirtää “kesäharrastus” loitommaksi. Tämä tapahtuu niin pelaajille ja vanhemmille kuin valmentajillekin. Jalkapallo on taitolaji, jota on syytä treenata myös varsinaisen pelikauden ulkopuolella. Talvella oikeastaan mitataan se paljon puhuttu “tsemppi”. Kesän pelikentillä on helppo antaa kaikkensa ja lumoutua fudiksesta. Mutta kun räntää tuiskii kauluksesta sisään, pimeys makaa raskaana taivaalla ja väsymys painaa mieltä, on katsottava peiliin ja kysyttävä itseltään: mitä minä haluan harrastaa.

Lapselle jalkapalloharrastus on mielekkäämpää, jos kotona kannustetaan ja tuetaan tähän. Alle 12 vuotiaiden harrastusvalinnat ja panostukset riippuvat suurelta osin vanhempien mahdollisuudesta ja halusta tukea lastensa harrastustoimintaa. Kannustaminen ja tukeminen on nähtävä laajasti koko elämänpiiriin nivoutuvana asenteena ja toimeliaisuutena. Lapsille harrastukseen liittyy leikkiä ja vapautta, mutta aikuisten on syytä suhtautua omaan rooliinsa tarvittavalla vakavuudella. Se on silloin kaikille hauskempaa.

Mitä tarkoittaa kannustava kodin ilmapiiri

• Positiivinen suhtautuminen liikuntaan sen eri muodoissa
• Kiinnostus ja kannustus jokaisesta treenikerrasta ja pelistä
• Menot pyritään järjestämään lapsen harrastuksen ehdoilla
• Väsynyt lapsi voi jättää treenit väliin, seuraavaa kertaa varten huolehditaan riittävästä levosta
• Tuntemusten avoin käsittely
• Terve ylpeys oman lapsen harrastustoiminnasta

Valmennuslinjan tukeminen

• Onnistumisen kannalta ehdoton edellytys
• Jos vanhemmilla on näkemyksiä linjasta, niistä on keskusteltava valmentajien kanssa
• Lapsia ei saa pallotella näkemys- ja tavoite-erojen paineessa

Harrastuksen vaatimukset ja kasvatus

• Fudis edellyttää keskittymiskykyä ja mielen hallintaa
• Omakohtainen vastuunotto ja toimiminen joukkueessa
• Harjoittelun pitkäjännitteisyys ja osaamisen kehittyminen
• Vastoinkäymisten kohtaaminen ja onnistumisten kokemukset
• Rohkeus ja itseluottamus
• Ilo syntyy pelin, oman kasvun ja joukkueen kautta

Mitä tarkoittaa liikunnallinen kodin ilmapiiri

• Omalla ajalla tapahtuvaa harjoittelun mahdollistaminen
• Asianmukaiset pelikengät, pallo ja asusteet
• Kotona voi veivata palloa päivittäin, kellarikäytävillä ja kuivaushuoneessa onnistuvat jo kuljetukset, venytellä voi tv:n äärellä, jumpata olohuoneen matolla…
• Hyppynaru on edullinen liikuntaväline, samoin pehmopallo, twistinauha, jumppapallo, tasapainolauta…
• Rekkitanko on helppo asentaa ovenkarmeihin
• Polkupyöräily on hauskaa yhdessä



• Eri lajeja on hyvä kokeilla silkasta liikkumisen ilosta
• Pallopelejä on mahdollista pelata kaiken ikäisten ja kokoisten kanssa
• Rappusia käytetään hissin sijaan, parkour onnistuu pihapiirissä
• Leikkimielisiä kisailuja pihalla, uimarannalla, puistoissa, lumihangessa

Terveellinen ruokavalio

• Liikkumiseen tarvitaan energiaa, jonka riittävä saanti varmistetaan etukäteen
• Treenin, leikin tai kisailun jälkeen huolehditaan palautumisesta
• Makeita ja rasvaisia elintarvikkeita on syytä tarjota kohtuudella
• Monipuolinen kotiruoka riittää lapsen täysipainoiseksi ravinnoksi
• Liikunnallinen elämäntapa tuo mukanaan terveellisen ruokavalion
• Katso lisää ravinnosta

Lapsen omaa tahtoa tulee kunnioittaa myös harrastuksessa. Pakkokeinot eivät kuulu nykykasvatukseen, yhteiset pelisäännöt kylläkin. Omat poikani (7v,10v) harrastavat mielellään jalkapalloa (3-4krt /vko). Olemme sopineet, että aktiivista liikuntaa pitää harrastaa vähintään saman verran kuin pelataan tietokoneella eli n. 5 tuntia viikossa. Tämä sääntö laadittiin heidän kanssaan yhdessä ja se on toiminut hienosti.

Vanhemman kanssa laadimme lisäksi yhdessä hänelle henkilökohtaisen harjoitusohjelman, jonka seurauksena hän innostuneesti aloitti omalla ajalla tapahtuvan harjoittelun(3-5 tuntia /vko). Yleensä se on jalkapalloa, mutta joskus vaihtelun vuoksi telinevoimistelua, tennistä, hiihtoa, luistelua, pyöräilyä, skeittailua, pulkkamäkeä, sotaleikkiä metsässä uintia….

Näillä tukitoimilla lapsen harrastusinto kantaa satunnaisten kyllästymispuuskien ylitse. Pelitaidot ja pallokäsittely kehittyvät omaa tahtiaan, mutta omalla ajalla tapahtuva treenaus kiihdyttää sitä merkittävästi. Ja oman osaamisen kehittymisen havaitseminen puolestaan antaa lisäpotkua harrastukseen. Tämän palkitsevan ja innostavan mekanismin löytäminen mahdollistaa harrastuksen kokemisen mielekkäänä ja tärkeänä. Se on silloin hyvin tsempattu.

Lihasvoimaharjoittelu ja ravinto

Keskustelimme eilen treenien jälkeen kentän laidalla 97-joukkueen valmentajan ja joukkueenjohtajan kanssa 10-11 -vuotiaiden harjoittelusta. Mielenkiintoisia kysymyksiä nousi esiin: pitäisikö ohjelmaan ottaa mukaan voimaharjoittelua ja peruskestävyysjuoksua, miten liikkuvuus kehitttyy ja mitä lapsen elimistössä tapahtuu harjoituksen aikana?

Voimaharjoittelua omalla painolla

Yleisen käsityksen mukaan varsinainen voimaharjoittelu aloitetaan vasta, kun luuston kasvu alkaa tasaantua pituuskasvupyrähdyksen jälkeen eli murrosiän aikoihin. Tätä tukee myös siinä vaiheessa käynnistyvä hormoonitoiminta. Lapsen elimistöä on silti hyvä vahvistaa pienestä pitäen oman kehon painolla eli hyppien, pomppien, kuperkeikoilla, punnerruksilla, kottikärryillä, kuukaten, kontaten…. Monipuolinen kuntopiiri ilman lisäpainoja on ajankohtainen 10-vuotiaalle omalla ajalla suoritettava harjoitus.

Kestävyys eli kuntoharjoittelu on tämän ikäisille pelaajille mielekästä toteuttaa lajinomaisella matalatempoisella liikkumisella. Esim. kerran viikossa 1,5 tunnin treeni, jossa kiinnitetään huomiota kestävyysominaisuuksien harjoittamiseen. Tai mieluummin useamman viikon pituinen jakso, jolloin nopeus ja reaktioharjoitteet jäävät vähemmälle. Talviaika on hyvää peruskuntokautta.

Harjoittelu vaatii lepoa

Harjoituksen aikana lapsen elimistö kuormittuu treenin tempon, keston ja tehokkuuden mukaan. Mitä nopeammalla tempolla, kauemmin tai kovemmalla teholla harjoitellaan, sitä pikemmin energia- ja nestevarastot tyhjentyvät ja lapsi väsyy. Lapsen psyyke rasittuu myös, jonka seurauksena hän mm. menettää keskittymiskykyään.

Harjoituksesta palautuminen eli lepo kehittää elimistön suorituskykyä eli “kuntoa” ja virkistää taas mielen. Suorituskyvyn kehittyminen edellyttää kuitenkin systemaattista harjoittelua vähintään 3-4 kertaa viikossa, jolloin myös riittävällä palautumisella alkaa olla merkitystä. Hyvä ravinto ja kivat fiilikset auttavat asiaa.

Motorisella alueella eli lihashermostossa ja aivoissa tapahtuu pelissä ärsytystä, mikä lisää kokonaisrasitusta. Olen päätynyt menetelmissäni siihen, että 8-12 -vuotiaiden jalkapalloharjoittelun pääpainon tulee tapahtua lajinomaisesti juuri tällä alueella, jolloin lapsen taidot, koordinaatiokyky ja pelin hahmotus kehittyvät parhaiten. Tunne ja tahtotilat sekä visuaalinen reaktio ja kommunikointi sisältyvät myös harjoitteiden tavoitteisiin. Jalkapallo on nopeatempoinen taitolaji, jonka pelaaminen edellyttää paitsi sähäkkää liikkumista ja ketteryyttä niin myös nopeaa ajattelua.

Oma valmennuslinjani

Itse en ole fysioterapeutti enkä ammattivalmentaja, joten näkemykseni eivät ehkä ole kliinisesti tarkkoja. Olen harrastanut liikuntaa monipuolisesti 9-vuotiaasta lähtien. Mukaan mahtuu myös kilpaurheilua uinnissa, hiihdossa, koripallossa, jääkiekossa, yleisurheilussa ja tietenkin jalkapallossa (Rops B ja A-juniorit SM-sarja). Nykyään harrastan maratonjuoksua (3:40 Tukholma 06) ja toimin ViTa:n 98- ja 01-joukkueiden valmentajana. Aloitin valmentamisen 2002.

Olen tutkinut systemaattiseen harjoitteluun vaikuttavia elimistön ja mielen toimintamekanismeja erityisesti lasten liikunnan kannalta. Muutama kurssi ja seminaarikin on tullut käytyä. Palloliiton D-kurssin suoritin 2003-04. Kattavuutta ja pedagogisista tarkkuutta löysin saksalaissyntyisen Horst Weinin opeista. Teknisen lisäpotkun ja taktisen ryhdin sain espanjalaisen Laureano Ruizin kirjasta The Spannish Soccer Coaching Bible. Suuri innoittava kokemus oli myös, kun pääsin tutustumaan FC Barcelonan juniorityöhön syksyllä 2006. Saimme sattumalta poikieni (Anton ja Miro) kanssa seurata myös edustusjoukkueen (Rijkaart, Messi, Ronaldinho, Henry, Pyola…) harjoituksia Camp Noulla. Viime aikoina olen tutustunut tarkemmin Tanoke-systeemiin, josta olen löytänyt paljon uutta ajateltavaa valmentajana.

Olen jatkuvasti kehittänyt omaa valmennusmenetelmääni ja soveltanut uusia vaikutteita joukkueiden harjoitteluun. Uudet valmentajakontaktit ja lukuisat valmennussivut netissä ovat olleet suureksi avuksi tässä työssä.

Oma käsitykseni on, että juniorijalkapallovalmentajilla on liian vähän tietoa liikunnan vaikutuksista lapsen kehitykseen ja eri kehitysvaiheiden huomioimisesta harjoitttelussa. Joka tapauksessa valmentajalla pitää olla selkeä oma valmennuslinja ja käsitys niistä asioista, jonka perusteella linja on valittu. Vain sitä kautta linjaa voi kehittää ja tarkentaa, kun uutta tietoa aletaan soveltaa käytäntöön. Valmentajana en voi vain tyytyä tilaani ja sanoa, että tämä nyt on tämmöistä “lasten puuhastelua”.

Suurin haasteeni valmentajana on luoda puitteet hauskalle, kehittävälle, haastavalle ja ennen kaikkea innostavalle futaamiselle pelaajille, jotka kerta toisensa jälkeen ilmestyvät silmät palaen treenihin ja haluavat kokeilla kentällä nopeuttaan, syöttötaitoaan, kierrepotkua, kotipihalla juuri oppimaansa uutta harhautusta tai ponnauttelutekniikkaa. Kun olen kentällä, niin olen olemassa.

-Raimo