Syksyn harjoitukset ja pyöräretki

Pidämme nyt syystaukoa puolitoista viikkoa.

Seuraavat harjoitukset 28.9. Santamontulla klo 14:00-15:00, jolloin meillä on kauden viimeinen taitokilpailu.

Harjoitusten jälkeen pyöräilemme Gunnarlan majalle saunomaan. Syömme siellä eväät ja pidämme hieman yhteistä mukavaa. Talvikauden harjoittelu- ja toimintaesittely sisältyy myös ohjelmaan.

Lepotauko futiksesta on hyvä käyttää vaikka metsässä samoiluun. Pururadat ovat hienossa kunnossa, sienet ja puolukat odottavat poimijoitaan. Väriloistokin vain paranee.

-Raimo

Kisiksen turnaus

Viikonlopun turnaus alkoi mukavasti, pelit sujuivat mallikkaasti ja vietimme muutenkin hienon päivän Kisakallio urheiluopistolla. Päätöspäivä oli rankka, otteet olivat jo lopen väsyneitä meillä kaikilla. Kokonaisuutena turnaus oli hyvä, toivottavasti myös opettavainen.

Lisää Aarton turnauskuvia ViTa:n sivustolla.

Lauantaina aamuottelussa aloitimme Kasiysi Ritareita vastaan vauhdilla. Syöttelimme ja järjestelimme herkkupaikkoja maalinsuulle. Hallitsimme peliä, mutta Kasiysi siirtyi 1-0 johtoon rankkarista. Jatkoimme reipasta pelaamista ja se tuotti tulosta. Joona vapautti pystysyötöllä Nikon, joka hoiti pallon maaliin. Sama kuvio toistui hetken päästä ja tilanne oli 2-1 meille. Anton vielä riisti pallon vastustajan avauksesta ja siirsi meidät 3-1 johtoon. Kasiysi kavensi lopussa päätösnumeroiksi 3-2.

Mikko palkittiin tsempparina ja Anton reiluna pelaajana.

 Nikon harhautus

Seuraavassa matsin aloitimme taas haipakalla ja pidimme pallon Inkoon IF:n ulottumattomissa. Eelis nousi alakerrasta hyökkäyksen päätteeksi vastustajan maalille ja runnoi pallon väkisin maaliin. Johdimme peliä ensimmäisellä puoliajalla 1-0. Toisella puoliajalla Inkoon tasoitti, ja siihen loppui meidän pelimme. Syötöt olivat huolimattomia, liike pysähtyi ja pelistä katosi ryhti. Inkoon rankaisi lopussa ja voitti pelin 1-2.

Eelis palkittiin tsempparina ja Joona reiluna pelaajana.

 Pallo talteen 

Lauantain päätösottelu Nupsia vastaan alkoi jo tuttuun tapaan ViTa:n vahvalla introlla – kovaa ja korkealta. Ensimmäisten 10 minuutina aikana meillä oli useita mansikkapaikkoja, mutta palloa ei saatu sijoitettua siististi sisäsyrjällä maaliin. Nups pääsi käyntiin pikku hiljaa ja samaa tahtia meidän pelimme alkoi hiipua. Nups meni johtoon 1-0. Toisella puoliajalla Nups nosti neljännen miehen hyökkäykseen ja puolustuslinjamme alkoi rakoilla. Lopputulos oli 0-4 Nupsille.

Ottelun tsempparina palkittiin Ali ja reiluna pelaajan Olli.

Sunnuntain aamupelissäkin aloituksemme oli pirteä. Mutta vastustaja Lopa ei siitä hätkähtänyt, vaan otti pelitilan hallintaansa. Vitalaisten nappikset painuivat syvälle Kisakallion tekonurmeen, eikä niitä sieltä oikein enää saatu liikkeelle. Ottelun loppupuolella Anton teki meidän maalimme, joka jäi koko päivän ainokaiseksi. Ottelun voitti Lopa 1-7.

Ottelun tsempparina palkittiin Anton ja reiluna pelaajana (kuka?)

Seuraavassa ottelussa otteemme oli huttuista jo alussa. Kiva oli kuitenkin nähdä, että uudet pelaajamme (Krisu ja Rasmus) nousivat esiin. Muiden väsy oli iso. EBK voitti ottelun 0-5.

Ottelun tsempparina palkittiin Martin ja reiluna pelaajana Rasmus.

 Kerrataan perusasiat

Väsymys painoi päätösottelussa GrIFK:ta vastaan. Grani voitti pelin 0-2. Ottelu oli numeroiden valossa tasaväkinen, mutta oma suorituksemme laahusti kaukana normipelistämme.

Ottelun tsempparina palkittiin Krisu ja reiluna pelaajana (kuka?).

Koko turnauksen esimerkkipelaajana palkittiin maalivahtimme Mikko. Hän pelasi läpi turnauksen omalla tasollaan, osoitti reipasta mieltä ja kylmäpäisyyttää tukalista tilanteista huolimatta.

Mietin kotimatkalla syitä pelitasomme “romahdukselle” sunnuntaina. Lohkomme oli kovempi kuin lauantaina, mutta se ei mielestäni vielä selitä sitä, että emme hallinneet enää pelin alkeitakaan: pelipaikat unohtuvat, syötöt harhailivat, levottomuus vallitsi, ryntäiltiin, avaukset menivät vastustajille. seisoskeltiin jne. jne .jne???

Näin käy väsyneille pelaajille. Me olimme todella puhki sunnuntaina, koska lauantai oli liian rankka koitos meille. Kolmen ottelun lisäksi uinti ja metsäreissu. Leppoisa uinti yltyi vesipalloksi ja pikku patikointi reippaaksi juoksulenkiksi. Eli olimme koko päivän liikkeellä.

Tästä on ottava opiksi: turnauksissa ottelujen jälkeen on pelaajien ehdottomasti levättävä. Ylimääräinen aktiviteetti syö vain seuraavan päivän otteluja. Mieli pitää rauhoittaa ja väsyneet jalat oikaista lepoon. Ottelujen jälkeen pääasia on energiavarastojen täyttäminen, palauttava venyttely ja Mustanaamion seikkailut syvällä viidakossaa zzzzz…..

Turnauksen kisajärjestelyt toimivat erinomaisesti. Ja opiston uusi kenttä on hieno. Tuntuu uskomattomalta, että se on meidän harjoituskenttä talvikaudella – Kisakallion lämmitettävä keinonurmi!

Käy katsomassa Aarton hienot turnauskuvat ViTa:n sivustolta.

Lihasvoimaharjoittelu ja ravinto

Keskustelimme eilen treenien jälkeen kentän laidalla 97-joukkueen valmentajan ja joukkueenjohtajan kanssa 10-11 -vuotiaiden harjoittelusta. Mielenkiintoisia kysymyksiä nousi esiin: pitäisikö ohjelmaan ottaa mukaan voimaharjoittelua ja peruskestävyysjuoksua, miten liikkuvuus kehitttyy ja mitä lapsen elimistössä tapahtuu harjoituksen aikana?

Voimaharjoittelua omalla painolla

Yleisen käsityksen mukaan varsinainen voimaharjoittelu aloitetaan vasta, kun luuston kasvu alkaa tasaantua pituuskasvupyrähdyksen jälkeen eli murrosiän aikoihin. Tätä tukee myös siinä vaiheessa käynnistyvä hormoonitoiminta. Lapsen elimistöä on silti hyvä vahvistaa pienestä pitäen oman kehon painolla eli hyppien, pomppien, kuperkeikoilla, punnerruksilla, kottikärryillä, kuukaten, kontaten…. Monipuolinen kuntopiiri ilman lisäpainoja on ajankohtainen 10-vuotiaalle omalla ajalla suoritettava harjoitus.

Kestävyys eli kuntoharjoittelu on tämän ikäisille pelaajille mielekästä toteuttaa lajinomaisella matalatempoisella liikkumisella. Esim. kerran viikossa 1,5 tunnin treeni, jossa kiinnitetään huomiota kestävyysominaisuuksien harjoittamiseen. Tai mieluummin useamman viikon pituinen jakso, jolloin nopeus ja reaktioharjoitteet jäävät vähemmälle. Talviaika on hyvää peruskuntokautta.

Harjoittelu vaatii lepoa

Harjoituksen aikana lapsen elimistö kuormittuu treenin tempon, keston ja tehokkuuden mukaan. Mitä nopeammalla tempolla, kauemmin tai kovemmalla teholla harjoitellaan, sitä pikemmin energia- ja nestevarastot tyhjentyvät ja lapsi väsyy. Lapsen psyyke rasittuu myös, jonka seurauksena hän mm. menettää keskittymiskykyään.

Harjoituksesta palautuminen eli lepo kehittää elimistön suorituskykyä eli “kuntoa” ja virkistää taas mielen. Suorituskyvyn kehittyminen edellyttää kuitenkin systemaattista harjoittelua vähintään 3-4 kertaa viikossa, jolloin myös riittävällä palautumisella alkaa olla merkitystä. Hyvä ravinto ja kivat fiilikset auttavat asiaa.

Motorisella alueella eli lihashermostossa ja aivoissa tapahtuu pelissä ärsytystä, mikä lisää kokonaisrasitusta. Olen päätynyt menetelmissäni siihen, että 8-12 -vuotiaiden jalkapalloharjoittelun pääpainon tulee tapahtua lajinomaisesti juuri tällä alueella, jolloin lapsen taidot, koordinaatiokyky ja pelin hahmotus kehittyvät parhaiten. Tunne ja tahtotilat sekä visuaalinen reaktio ja kommunikointi sisältyvät myös harjoitteiden tavoitteisiin. Jalkapallo on nopeatempoinen taitolaji, jonka pelaaminen edellyttää paitsi sähäkkää liikkumista ja ketteryyttä niin myös nopeaa ajattelua.

Oma valmennuslinjani

Itse en ole fysioterapeutti enkä ammattivalmentaja, joten näkemykseni eivät ehkä ole kliinisesti tarkkoja. Olen harrastanut liikuntaa monipuolisesti 9-vuotiaasta lähtien. Mukaan mahtuu myös kilpaurheilua uinnissa, hiihdossa, koripallossa, jääkiekossa, yleisurheilussa ja tietenkin jalkapallossa (Rops B ja A-juniorit SM-sarja). Nykyään harrastan maratonjuoksua (3:40 Tukholma 06) ja toimin ViTa:n 98- ja 01-joukkueiden valmentajana. Aloitin valmentamisen 2002.

Olen tutkinut systemaattiseen harjoitteluun vaikuttavia elimistön ja mielen toimintamekanismeja erityisesti lasten liikunnan kannalta. Muutama kurssi ja seminaarikin on tullut käytyä. Palloliiton D-kurssin suoritin 2003-04. Kattavuutta ja pedagogisista tarkkuutta löysin saksalaissyntyisen Horst Weinin opeista. Teknisen lisäpotkun ja taktisen ryhdin sain espanjalaisen Laureano Ruizin kirjasta The Spannish Soccer Coaching Bible. Suuri innoittava kokemus oli myös, kun pääsin tutustumaan FC Barcelonan juniorityöhön syksyllä 2006. Saimme sattumalta poikieni (Anton ja Miro) kanssa seurata myös edustusjoukkueen (Rijkaart, Messi, Ronaldinho, Henry, Pyola…) harjoituksia Camp Noulla. Viime aikoina olen tutustunut tarkemmin Tanoke-systeemiin, josta olen löytänyt paljon uutta ajateltavaa valmentajana.

Olen jatkuvasti kehittänyt omaa valmennusmenetelmääni ja soveltanut uusia vaikutteita joukkueiden harjoitteluun. Uudet valmentajakontaktit ja lukuisat valmennussivut netissä ovat olleet suureksi avuksi tässä työssä.

Oma käsitykseni on, että juniorijalkapallovalmentajilla on liian vähän tietoa liikunnan vaikutuksista lapsen kehitykseen ja eri kehitysvaiheiden huomioimisesta harjoitttelussa. Joka tapauksessa valmentajalla pitää olla selkeä oma valmennuslinja ja käsitys niistä asioista, jonka perusteella linja on valittu. Vain sitä kautta linjaa voi kehittää ja tarkentaa, kun uutta tietoa aletaan soveltaa käytäntöön. Valmentajana en voi vain tyytyä tilaani ja sanoa, että tämä nyt on tämmöistä “lasten puuhastelua”.

Suurin haasteeni valmentajana on luoda puitteet hauskalle, kehittävälle, haastavalle ja ennen kaikkea innostavalle futaamiselle pelaajille, jotka kerta toisensa jälkeen ilmestyvät silmät palaen treenihin ja haluavat kokeilla kentällä nopeuttaan, syöttötaitoaan, kierrepotkua, kotipihalla juuri oppimaansa uutta harhautusta tai ponnauttelutekniikkaa. Kun olen kentällä, niin olen olemassa.

-Raimo