Hallitsimme peliä selvästi Hongan Haukkoja (kelt.) vastaan syyskieroksen päätösottelussa. Pelasimme tosin hieman niin ja näin, minkä johdosta molemmat joukkueet korjasivat runsaan maalisadon. Koleahko tuuli puhalteli järveltä selviä syksyn merkkejä.
Ensimmäisellä puoliajalla Honka sai vain pari hyökkäystä, mutta teki niistä myös maalit. Haukkaparven keskushyökkääjä juoksi läpi puolustuslinjamme ja tykitti näyttävästi yläkulmaan. Otimme “mehiläiset” kiinni jo ylhäältä, mikä aiheutti honka-maalivahdille avauspulmia. Hallitsimme peliä suvereenisti. Niko tasoitti pelin tuikkaamalla boltsin maaliin moken tunnelista. Honka kuittasi kohta perään tyylipuhtaan hyökkäyksen päätteeksi 1-2. Keskikentän riiston jälkeen pallo siirrettiin laitaan, sieltä maalille ja lopuksi maaliin. Me avustimme vastustajaa aktiivisella ryntäilyillä. Niko tasoitti vielä pelin ribarista ennen taukoa. Pallo oli meillä, mutta puskimme liiaksi keskeltä. Siellä oli edessä heidän varmaotteinen toppari.
Toisella jaksolla peli tasantui ja me nousimme johtoon. Anton murtautui puolustuksen läpi ja tuikkasi pallon ohi vastaantulleen honkamoken. Pallo kieri kohti maalilinjaa, josta sen varmisti perille terhakkaaseen syyskuntoon hurjistunut Niko. Ilmeisesti johtoaseman vuoksi meidän puolustuksemme nukahti, ja honkalaiset kipittivät rohkeasti maalintekoon 3-3. Anton siirsi ViTa:n 4-3 johtoon. Hän sai pallon rangaistusrajalla, kääntyi rivakasti ja vasuroi alanurkkaan. Haukkaparvi lehahti vielä kerran maalintekoon 4-4, mutta siihen sen lento katkesi. Niko runnoi neljännen maalinsa ruuhkasta, ja Rasmus teki ensimmäisen maalinsa hieman samanlaisesta tilanteesta maalinsuulla. Ottelu 6-4 meille.
Mikko pelasi hienosti (Honka-koutsikin kävi onnittelemassa). Avaukset onnistuivat ja torjunnat olivat varmoja. Ottelun tsempparina palkittiin Niko. Tuomari hoiti hommansa ansiokkaasti, hän mm. tuomitsi vääristä heitoista pallon vastustajalle.
Sarjan päätösmatsissa on aina hieman haikeutta, mutta tällä kertaa jäi kuitenkin hyvä jälkimaku, koska voitimme sen hassun väännön jälkeen. Pelimme ei ollut parasta, mutta ajoittain jokaisella oli hetkensä. Merkkausunohdukset, ryntäilyt, puolittaiset laukaukset ja lievä yksipeluu vaivasivat, mutta toisaalta liikkuminen oli reipasta loppuun saakka. Tosin vitaajia joutui sivuun pikku kolhujen vuoksi (äkäisiä haukkoja). Kirkniemen nurtsa on jo perunapeltoa. Meidän on aika vaihtaa maisemaa: seuraavat treenit torstaina santiksella klo 18:00.
0 responses tähän mennessä ↓
Ei vielä kommentteja... Laita homma käyntiin täyttämällä alla oleva lomake.